Interkosmos oli Neuvostoliiton sosialistisille maille rakentama avaruusohjelma, joka tunnetaan kosmonauttilennoista. Siihen kuului myös tieteellisiä miehittämättömiä avaruuslentoja.
Sosialististen maiden lisäksi Interkosmokseen osallistuivat Syyria, Ranska ja Intia.
Miehitetyt Interkosmos-lennot
Ajankohta Kosmonautti Varakosmonautti Maa Lento 3. maaliskuuta 1978 Vladimír Remek Oldrich Pelcak Tšekkoslovakia Sojuz 28 27. kesäkuuta 1978 Miroslaw Hermaszewski Zenon Jankowski Puola Sojuz 30 26. elokuuta 1978 Sigmund Jähn Eberhard Köllner Itä-Saksa Sojuz 31 10. huhtikuuta 1979 Georgi Ivanov Aleksandăr Aleksandrov Bulgaria Sojuz 31 26. toukokuuta 1980 Bertalan Farkas Bela Magyari Unkari Sojuz 36 23. heinäkuuta 1980 Phạm Tuân Thanh Liem Bui Vietnam Sojuz 37 18. syyskuuta 1980 Arnaldo Méndez Jose Lopez Falcon Kuuba Sojuz 38 23. maaliskuuta 1981 Shugderdemidyn Gurragtschaa Maidarzhavyn Ganzorig Mongolia Sojuz 39 14. toukokuuta 1981 Dumitru Prunariu Dumitru Dediu Romania Sojuz 40 24. kesäkuuta 1982 Jean-Loup Chrétien Patrick Baudry Ranska Sojuz T-6 2. huhtikuuta 1984 Rakesh Sharma Ravish Malhotra Intia Sojuz T-11 22. heinäkuuta 1987 Muhammed Faris Munir Habib Habib Syyria Sojuz TM-3 - telakointi Mir-avaruusasemalle 6. heinäkuuta 1988 Aleksandăr AleksandrovKrasmir Stojanov Bulgaria Sojuz TM-5 - telakointi Mir-avaruusasemalle 29. elokuuta 1988 Abdul Ahad Mohmand Mohammad Dauran Ghulam Masum Afganistan Sojuz TM-6 - telakointi Mir-avaruusasemalle26. marraskuuta 1988Jean-Loup ChrétienMichel TogniniRanskaSojuz TM-7 telakointi Mir-avaruusasemalle 2. joulukuuta 1990Toyohiro AkiyamaRyoko KikuchiJapaniSojuz TM-11 telakointi Mir-avaruusasemalle18. toukokuuta 1991Helen SharmanTimothy MaceBritanniaSojuz TM-12 telakointi Mir-avaruusasemalle2. lokakuuta 1991Franz ViehböckClemens LothallerItävaltaSojuz TM-13 telakointi Mir-avaruusasemalle
Interkosmos-satelliitit Intekosmos-satelliitit olivat neuvostoliittolaisia satelliitteja, joihin muut SEV-maat osallistuivat. Osassa niistä satelliittien tieteelliset laitteet tulivat kokonaisuudessaan esim. Tšekkoslovakiasta.
Satelliitit 28.11.1970 - Vertikal-1: Aeronomia/Ionosfääri/Aurinko 20.8.1971 - Vertikal-2: Aurinko, UV ja röntgen 7.4.1972 - Interkosmos 6 - Kosminen säteily, lähiavaruuden meteoroidit 3.6.1975 - Interkosmos 14 2.9.1975 - Vertikal-3: Aurinko: UV, röntgen 1976 - paluukatselin testilento 29.6.1976 - Interkosmos 15: teknologiakoe 29.3.1977 - Yläilmakehä 17.6.1977 - Signe 3 - Ranskalla iso osuus tämän satelliitien instrumentaatiossa 7.8.1978 - Vertikal-5: Aurinko: UV ja röntgen 24.9.1977 - Interkosmos 17 - Varautuneet partikkelit, neutraaliatomit, mikrometeoriitit 25.10.1977 - Vertikal-6 Ionosfääri ja Aurinko 24.10.1978 - Interkosmos 18: magnetosfääri. Tšekkoslovakia, DDR, Unkari, Puola ja Romania isossa roolissa 24.10.1978 - Magion 1 - Tšekkoslovakian kehittämä satelliitti, joka laukaistiin Neuvostoliiton Interkosmos 18:n kanssa samalla laukaisulla 3.11.1978 - Vertikal-7: Ionosfääri ja Aurinko 27.2.1979 - Interkosmos 19 - Bulgaria, Tšekkoslovakia, Unkari ja Puola isossa roolissa 26.9.1979 - Vertikal-8: Aurinko: UV ja röntgen 1.11.1979 - Interkosmos 20. Tšekkoslovakia, DDR, Unkari ja Romania isossa roolissa 1981 - paluukapselin testi 6.2.1981 - Interkosmos 21 - Tšekkoslovakia, DDR, Unkari ja Romania suuressa roolissa 7.8.1981 - Interkosmos 22. Bulgarialais-neuvostoliittolainen missio 28.8.1981 - Vertikal-9: Aurinko: UV, röntgen 21.9.1981 - Oreol 3 - Ranskalaisten osuus merkittävä; 'Arkad-3'. 26.4.1985 - Interkosmos 23 - Tšekkiläis-neuvostoliittolainen missio 18.12.1986 December 18 - Cosmos 1809 28.9.1989 - Magion 2 - Interkosmos 24 (Aktivnyj) - plasmafysiikkaa 28.9.1989 - Interkosmos 24 - Yhdysvallat, Bulgaria, Tšekkoslovakia, DDR, Unkari, Puola ja Romania ('Aktivny'-projekti). Mukana Tšekkoslovakian Magion-2 -satelliitti. 18.12.1991 - Interkosmos 25 - Saksa, Romania, Bulgaria, Puola, Unkari mukana toteutuksessa. Osa kansainvälistä Apex-projektia. Ionosfääri ja magnetosfääri. 13.12.1991 - Magion 3 2.3.1994 - Interkosmos 26 - Aurinko - Coronas-I-projektin osa
Suomi ja Interkosmos
Neuvostoliitto esitti 1980-luvun alussa Suomelle ehdotuksen Interkosmos-ohjelmaan osallistumisesta. Virallista tarjousta ei tehty, mutta epävirallisia ehdotuksia tehtiin vuodesta 1981 alkaen useita, muun muassa ministeri Kalevi Sorsalle ja tieteen keskustoimikunnan puheenjohtaja Kai Otto Donnerille heidän vieraillessaan Moskovan lähellä sijaitsevassa Tähtikaupungissa. Myös kosmonautti Vitali Sevastjanov nosti asian esille vieraillessaan Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kokouksessa, minkä jälkeen seura pyysi valtioneuvostoa toimimaan asian hyväksi. Suomi torjui kaikki tarjoukset, sillä maan poliittinen johto pelkäsi niihin suostumisen rinnastavan Suomen itäblokin maihin ja vahingoittavan sen kansainvälistä kuvaa puolueettomana maana.Rami Nieminen: Poliittinen varovaisuus esti Suomea lähettämästä omaa avaruuslentäjää Turun Sanomat 17.10.2006. Viitattu 14.8.2020.Tommi Nieminen: Ensimmäinen askel Marsiin (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 25.5.2008. Viitattu 14.8.2020. Ulkoministeriön kielteisen vastauksen laati ulkoasiainneuvos Markus Lyra. Lisäksi Suomen tiedepiireissä pelättiin, että kaikki avaruustutkimukseen tarkoitettu rahoitus keskitettäisiin kosmonautin koulutukseen, joka olisi pelkkä julkisuustempaus ilman tieteellistä arvoa. Suomalaiset tieteilijät perustivat vuonna 1984 jopa salaisen työryhmän pohtimaan, miten hankkeelta voitaisiin välttyä. Ryhmään kuuluivat ainakin professorit Martti Tiuri, Risto Pellinen ja Pekka Jauho.
Vaikka Suomi ei vakavasti harkinnut ohjelmaan osallistumista, mahdollista avaruuslentäjäksi koulutettavaa kuitenkin alustavasti etsittiin ilmavoimien MiG-hävittäjälentäjien joukosta. Yksi ehdotetuista oli koelentäjä Jyrki Laukkanen. Ehdotus välitettiin ilmavoimien koelentueelle, mutta kukaan koelentäjistä ei ollut kiinnostunut lähtemään Neuvostoliittoon kolmen vuoden kosmonauttikoulutukseen, ja he ilmoittivat, ettei osallistumisesta olisi ilmavoimille tai koelentämiselle hyötyä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Avaruusohjelmat Luokka:Neuvostoliiton avaruustoiminta