pienoiskuva|Ensimmäisen kansalliskokouksen jäsenet Persian perustuslaillinen vallankumous oli vuosina 1905–1911 Persiassa (nyk. Iran) tapahtunut vallankumous, joka johti maan ensimmäiseen perustuslakiin ja parlamenttiin, jota kutsuttiin nimellä 1. majlis ().
Taustaa ja tapahtumia
Qajar-dynastia hallitsi Persiaa yksinvaltaisesti 1800–1900-lukujen vaihteessa. Maa oli ajautunut taloudellisesti ahtaalle ja ulkovalloista erityisesti Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta käyttivät tilannetta hyväkseen ja sopivat maan jakamisesta pohjoiseen ja eteläiseen intressipiiriin. Persian hallitsijat olivat myyneet ulkomaalaisille oikeuksia esimerkiksi tupakanviljelyyn ja rautateihin, mikä suututti paikalliset kauppiaat. Yksinvaltainen hallinto nähtiin kansan keskuudessa epäoikeudenmukaisena ja tehottomana. Euroopasta levisi ajatus perustuslaista, kansalaisoikeuksista ja parlamentista. Osa šiialaisista oppineista tuki vallankumousta, koska he halusivat rajoittaa hallitsijan valtaa. Šaahi Muzaffer ed Din taipui näiden länsimaiden vaatimuksiin ja antoi Persialle perustuslaillisen hallintomuodon. Hänen kuoltuaan 1907 valtaan noussut hänen poikansa Mohammad Ali Shah pyrki palauttamaan absoluuttisen monarkian ja palaamaan valtaan, mutta joutui luopumaan vallasta 1909 taisteltuaan parlamentin kanssa. Parlamentin ja sille olojen parantamiseksi lainoja antaneiden Englannin ja erityisesti Venäjän joukot sekä Ruotsista santarmilaitosta kouluttamaan tuotu myöntämä upseeristo ja amerikkalainen sijoittaja Morgan Shuster pakottivat 1909 uudelleen valtaan pyrkineen šaahi Mohammad Alin eroamaan. Tämän alaikäinen poika, sulttaaniksi julistettu šaahi Ahmed Mirza yritti pysyä puolueettomana suurvaltojen ja Persian parlamentin välillä ensimmäisen maailmansodan puhjettua, mutta vallankumous oli päättynyt. Venäjän ja Turkin joukot ylittivät Persian valtakunnan rajan. Osa persialaisista liittoutui turkkilaisten kanssa.
Lähteet
Luokka:Vallankumoukset Luokka:Iranin historia Luokka:Suuri peli