M. A. R. Barker

Muhammad Abd-al-Rahman Barker (synt. Phillip Barker, 3. marraskuuta 1929 Spokane, Washington – 16. maaliskuuta 2012 Minneapolis, Minnesota) oli yhdysvaltalainen kielitieteilijä, pelisuunnittelija ja fantasiakirjailija. Hän oli klamathin kielen johtava asiantuntija ja toimi pitkään Etelä-Aasian tutkimuksen professorina Minnesotan yliopistossa.

Barkerin kiinnostus esikolumbiaanisiin ja intialaisiin kieliin ja kulttuureihin innoitti hänet luomaan Tékumel-fantasiamaailman. Barker julkaisi 1970-luvulta alkaen lukuisia Tékumel-aiheisia rooli- ja strategiapelejä, romaaneja sekä keinotekoisia kieliä. Vuonna 1975 julkaistu Empire of the Petal Throne oli ensimmäisiä koskaan julkaistuja roolipelejä ja ensimmäinen, jossa oli juoni ja miljöö.

Barker kääntyi islamiin Intiassa 1950-luvun alussa ja oli kiinnostunut myös okkultismista. Enimmäkseen hän piti yksityiselämänsä ja poliittiset mielipiteensä poissa julkisuudesta. Barkerin kuoltua kävi ilmi, että hänellä oli ollut läheiset välit uusnatsijärjestöihin ja että hän oli vuonna 1991 julkaissut antisemitistisen romaanin Serpent’s Walk.

Elämäkerta

Lapsuus ja nuoruus

Barkerin esivanhemmat olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin vuonna 1626. Phillip Barker syntyi Spokanessa vuonna 1929 ja vietti lapsuutensa Washingtonin ja Idahon osavaltioissa.Barker kertoo perhetaustastaan Yahoossa . Hän oli keski-ikäisten vanhempien ainoa lapsi. Perhe muutti usein.

Barker oli lapsena kiinnostunut saduista, historiasta ja kirjallisuudesta.Barler, M. A. R.: Tsolyani Names Without Tears. Strategic Review #4, s. 7-9. TSR. Viitattu 27.10.2015. Hän leikki mielellään yksinLischka, Konrad: Der vergessene Tolkien. Der Spiegel 6.10.2009. Viitattu 29.6.2016. ja luki paljon.Inloes 2018, s. 389. Hän imi vaikutteita myös pulp-lehdistä sekä Bagdadin varkaan (1940) kaltaisista seikkailuelokuvista. Niiden innoittamana hänen sotaleikkeihinsä ilmaantui fantastisia piirteitä. Barker sai ideoita myös leikkitovereiltaan. Koska keskiaikaisia sotureita esittävät pikku-ukot olivat Barkerin lapsuudessa harvinaisia, hän alkoi itse veistää niitä puusta.

Barkerin naapurustossa asui baskia puhuvia lapsia, jotka käyttivät kieltään salakielenä. Tämä lisäsi hänen kiinnostustaan kieliä kohtaan. Samoin muinainen Väli-Amerikka ja Egypti kiinnostivat häntä suuresti. Aikansa kuluksi Barker alkoi jo lapsena opiskella muinaisen Egyptin ja mayaintiaanien kieltä ja historiaa.

Intian-matka ja kääntyminen islamiin

Barker aloitti antropologian ja Etelä-Aasian kielten opinnot Washingtonin yliopistossa. Vuonna 1951 hän sai Fulbright-stipendin ja matkusti sen turvin Intiaan, missä hän opiskeli vuoden verran Lucknowin yliopistossa. Toisen vuoden hän vietti Intian syrjäseuduilla paikallisia kieliä ja tapoja tutkien. Barker pani merkille, etteivät ihmiset pelkästään eläneet vaan myös ajattelivat eri lailla kuin Yhdysvalloissa. Barkerin mukaan heillä ei ollut ”tieteellistä uteliaisuutta” eikä teknologia kiinnostanut heitä.Inloes 2018, s. 390.

Barker kääntyi islamiin vuonna 1952.Gilsdoorf, Ethan: Gamers Mourn “Lost Tolkien” M.A.R. Barker. Wired 20.3.2012. Viitattu 27.10.2015. Hän kuvaili kääntymisensä syitä ”puhtaasti teologisiksi”, sillä islam oli hänen mukaansa ”looginen” uskonto. Toisaalta Barker muisteli ”uskonnollista hurmiota”, joka hänet valtasi, kun hän Taj Mahalissa kuuli Jumalan nimet ääneenlausuttuina. Kääntymisensä jälkeen Barker vaihtoi etunimekseen Muhammad Abd-al-Rahman.Inloes 2018, s. 391.

Singaporessa Barker kadotti passinsa ja joutui viettämään kolme kuukautta Hongkongissa ennen kuin sai suurlähetystöstä uuden passin. Uutta passia odottaessaan hän asui kowloonilaisessa bordellissa (”varsin mukavasti – – mutta ilman tyttöjen palveluksia”) ja sai tilaisuuden tarkkailla kaupungin alamaailmaa. Passin saavuttua Barker palasi San Franciscoon.Inloes 2018, s. 390–391.

Ura tutkijana

Barker suoritti tohtorintutkinnon Kalifornian yliopistossa, missä hän erikoistui Amerikan alkuperäisiin kieliin ja kulttuureihin ja teki kenttätutkimusta klamathien parissa. Hän valmistui tohtoriksi 1959.Retired University of Minnesota Professor and Department Chair, author, and Tékumel creator Professor M. A. R. Barker dead at 83. Tékumel Foundation. Viitattu 29.6.2016. 1960-luvun alussa Barker julkaisi joukon klamathinkielisiä tekstejä, kieliopin ja sanakirjan. Barker talletti myös klamathien kansanperinnettä. Klamath on uhanalainen kieli, ja Barkerin teksteillä on 2000-luvulle saakka ollut tärkeä rooli kielen elvytyspyrkimyksissä.Inloes 2018, s. 391–392.

Vuonna 1957 Barker alkoi opettaa Quebecin McGill-yliopiston Islamin tutkimuksen instituutissa, missä hän työskenteli seuraavat 15 vuotta.Inloes 2018, s. 392. Kanadassa Barker osallistui aktiivisesti muslimiyhteisön toimintaan ja tapasi tulevan vaimonsa Ambereenin.Rehman 2004, s. 11. Appensa Habibullah Khanin kanssa hän oli perustamassa Montrealin Islamic Centreä ja piti radioluentoja Koraanin eksegetiikasta.

Vuonna 1960 Barker matkusti Lahoreen, missä hän vietti seuraavat kaksi vuotta työskennellen yhteistyössä Punjabin yliopiston kanssa. Vuonna 1962 Barkerit tekivät pyhiinvaelluksen Mekkaan. Kolme vuotta myöhemmin he tapasivat Persian šaahin Mohammad Reza Pahlavin.

Barker puhui erinomaista urdua ja alkoi kehitellä opetusmateriaalia englanninkielisille urdun opiskelijoille. Vuodesta 1967 alkaen hän julkaisi useita urdun ja muiden Etelä-Aasian kielten oppikirjoja. Ne saivat hyvän vastaanoton ja ovat vuoden 2018 tiedon mukaan edelleen käytössä.

Vuonna 1972 Barker sai viran Minnesotan yliopistosta Minneapolisista, missä hänestä tuli Etelä-Aasian tutkimuksen ja urdun kielen professori. Hän jäi eläkkeelle 1992.

Kuolema

Barker kuoli kotonaan 16. maaliskuuta 2012.Inloes 2018, s. 394. Hänellä oli pitkään ollut erilaisia terveysongelmia, ja esimerkiksi hepatiittitartunnan hän oli saanut jo Intiassa. Islamilaisen tavan mukaan hänet haudattiin 24 tunnin sisällä kuolemasta.Chirine ba Kal: Firu ba Yeker’s gone... and certainly not forgotten... Chirine’s Workbench 17.3.2012 (13.10.2016 arkistoitu versio). Viitattu 29.6.2016.

”Unohdettu Tolkien”

Tékumel

Barker oli jo lapsena kiinnostunut fantasia- ja tieteiskirjallisuudesta. Noin kymmenvuotiaana hän alkoi kehitellä Tékumel-nimistä mielikuvitusmaailmaa. Barkerin mukaan ei ollut sinänsä poikkeuksellista, että lapsella oli mielikuvitusmaailma. Luonteensa vuoksi hänellä oli kuitenkin tarve tehdä mielikuvitusmaailmastaan järjestelmällinen ja kirjata sen yksityiskohdat muistiin.Kiesche & Sherman 1984, s. 22. Hän kehitti myös keinotekoisia kieliä, joita Tékumelin kuvitteelliset asukkaat puhuivat.

Tékumel otti vaikutteita muinaisesta Egyptistä, Väli-Amerikan intiaanikulttuureista, mogulien Intiasta, hellenismistä ja keskiajan Euroopasta.Inloes 2018, s. 395. Myöhemmin myös Barkerin tieteellinen ura ja sen kautta karttunut tietämys vaikuttivat Tékumeliin. Sen klaaniyhteiskunta on hierarkkinen ja kulttuurisesti paikallaan pysyvä. Hyvän ja pahan sijaan ihmiset arvottavat asioita vakauden ja muutoksen kautta, ja poliittinen juonittelu on yleistä. Uskonto on monijumalainen, ja taikuus on korvannut edistyneen tekniikan.Inloes 2018, s. 396.

Ennen kuin Tékumel tuli julkisuuteen roolipelin myötä Barker suunnitteli kirjoittavansa aiheesta kaunokirjallisuutta. Hän ihaili Robert E. Howardin, Edgar Rice Burroughsin, E. R. Eddisonin, Clark Ashton Smithin, A. Merrittin ja H. P. Lovecraftin kaltaisia kirjailijoita.Barker 2017, s. 3; Kiesche & Sherman 1984, s. 24. Jack Vancen Iltaruskon maa ilmestyi 1951, ja siitä tuli yksi Barkerin suosikkikirjoista.Kiesche & Sherman 1984, s. 24. Myös Barkerin matkat Aasiassa vaikuttivat hänen seikkailupainotteiseen kirjalliseen tuotantoonsa. Hän julkaisi Tékumeliin liittyen monenlaista aineistoa: tietokirjoja, roolipelejä, romaaneja, kielten oppikirjoja, piirroksia, musiikkia ja ruokalajien reseptejä. Työ jatkui hänen kuolemaansa saakka, yhteensä yli 70 vuoden ajan. Tékumel Collecting -verkkosivuston mukaan Barkerin fantasiamaailma pysyi huomattavan yhtenäisenä vuosikymmenestä toiseen, ja sen keskeisimmät piirteet vakiintuivat Barkerin ollessa parikymppinen.Growing Up with Tékumel: Early Writings of M.A.R. Barker. Tékumel Collecting 8.4.2017. Viitattu 21.3.2022.

Roolipelit

Jo vuosia ennen varsinaisten roolipelien syntyä Barker ja hänen ystävänsä pelasivat Tékumeliin sijoittuvia sotapelejä: ”me keksimme hahmoja, veistimme puisia pienoispaitsaita, teimme rakennusten pienoismalleja, piirsimme karttoja ja kuvia ja yleisesti ottaen pidimme hauskaa”. Aluksi pelissä ei ollut varsinaisia sääntöjä, mutta myöhemmin Barker ja hänen ystävänsä kehittivät nopanheittoon perustuvat taistelusäännöt. Oman pelaajahahmonsa henkilöllisyyden Barker piti salassa ihailijoiltaan. Intian-matkan jälkeen fantasiaharrastus jäi taka-alalle Barkerin keskittyessä akateemiseen uraansa.

Minneapolisissa Barker osallistui aktiivisesti yliopiston sotapeliharrastustoimintaan. Harrastuksensa kautta hän tutustui vuonna 1974 julkaistuun Dungeons & Dragonsiin,Inloes 2018, s. 393. jossa pelaajat eläytyvät kuvitteellisten seikkailijoiden rooleihin. Pelaaminen oli yhdistelmä taistelusimulaatiota ja improvisoitua tarinankerrontaa.

Barker piti Dungeons & Dragonsista muttei ollut tyytyväinen sen miljööseen, josta puuttuivat kulttuuri ja yhteiskunta. Vanhojen Tékumel-muistiinpanojensa pohjalta hän suunnitteli oman pelin. Barker ei aluksi aikonut julkaista lopputulosta, mutta otti sittemmin ystävänsä kehotuksesta yhteyttä Gary Gygaxiin, joka oli toinen Dungeons & Dragonsin pääsuunnittelijoista.Kiesche & Sherman 1984, s. 24; Inloes 2018, s. 393. Vuonna 1975 Gygax julkaisi Barkerin kirjoittaman Empire of the Petal Thronen, jonka säännöt muistuttivat monella tapaa Dungeons & Dragonsia.Kiesche & Sherman 1984, s. 24. Se oli ensimmäisiä kaupallisesti julkaistuja roolipelejä ja ensimmäinen, joka esitteli valmiin fantasiamaailman pelin miljöönä käytettäväksi.Fine 2002, s. 21–22.Review of Empire of the Petal Throne. Rpgnet 23.6.2008. Viitattu 29.6.2016.

Vuosikymmenien varrella julkaistiin lukuisia Tékumel-sääntöjärjestelmiä, fanzineja, tietokirjoja ja muuta aineistoa, jonka ympärille syntyi uskollinen fanikunta. Barker kirjoitti yksityiskohtaisia kuvauksia Tékumelin historiasta, kulttuurista, yhteiskunnasta, aseista ja sodankäynnistä.Ewalt, David M.: Gaming Giant M.A.R. Barker Dead At 83. Forbes 17.3.2012. Viitattu 29.6.2016. Hän oli taitava piirtäjä ja teki pikkutarkkoja piirroksia maailmastaan. Tékumel eroaa valtavirran fantasiasta, sillä se ei perustu keskiajan Eurooppaan ja siinä on tieteiskirjallisuuden aineksia.

Barkerin ystävän Jeff Berryn mukaan ensimmäinen Tékumel-peli järjestettiin 24. elokuuta 1974. Barkerin johtama ryhmä kokoontui säännöllisesti yli 30 vuoden ajan ja oli todennäköisesti maailman pisimpään yhtämittaisesti toiminut roolipeliryhmä. Aktiivisimmassa vaiheessa Barkerin kotona kokoontui useampikin ryhmä. Torstaisin pelattiin kepeitä seikkailuja, joiden henkilöhahmot olivat miehisiä toimintasankareita. Maanantain ryhmä otti miljöön hyvin vakavasti ja pyrki käyttäytymään kuin se olisi ollut todellinen.Fine 2002, s. 145.

Kulttimaineesta huolimatta Tékumelin suosio jäi marginaaliseksi. Tämä saattoi johtua miljöön outoudesta ja siitä, että 1970-luvun puolivälissä fantasian noususuhdanne oli vasta alkanut. Roolipelit olivat uusi harrastusmuoto, ja ajatus pelimaailmasta vailla kirjallista esikuvaa oli epätavallinen. Toisaalta Tékumel sai kehuja siitä, että se otti huomioon sellaisia roolipelin kannalta olennaisia asioita, joita perinteisessä fantasiakirjallisuudessa oli ylenkatsottu.

Kaunokirjallinen tuotanto

Barker kirjoitti jo varhain Tékumeliin sijoittuvia tarinoita. Aikuisena hän alkoi kirjoittaa paikallisiin tieteis- ja fantasialehtiin.Inloes 2018, s. 392–393. Hän lähetti novellejaan pulp-lehtiin muttei saanut yhtäkään myydyksi. Barker oli kuitenkin kirjeenvaihdossa Lin Carterin kaltaisten aloittelevien kirjailijoiden kanssa ja lähetti novellejaan heille.