Aaro Antti Hellaakoski (vuoteen 1916 saakka Helaakoski, 22. kesäkuuta 1893 Oulu – 23. marraskuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen runoilija, maantieteilijä ja maantieteen opettaja. Hän kirjoitti runoja, mutta myös proosaa ja esseitä. Runoilijana Hellaakoski oli modernismin uranuurtajia Suomessa. Maantieteilijänä hän julkaisi tieteellisiä tutkimuksia ja osallistui oppikirjojen kirjoittamiseen.

Elämä ja tuotanto thumb|Aaro Hellaakoski keväällä 1913. Hellaakosken vanhemmat olivat lehtori Antti Rietrikki Helaakoski ja Aina Maria Lindman. Hänen nuorempi sisarensa oli taidemaalari Aira Helaakoski. Hellaakoski vietti pääosan lapsuus- ja nuorusvuosistaan Oulussa ja pääsi ylioppilaaksi 1913. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa maantiedettä, eläin- ja kasvitiedettä sekä geologiaa ja mineralogiaa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1919. Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi 1916. Hellaakoski väitteli 1928 tohtoriksi, geologian alalta ollut väitöskirja oli nimeltään Puulan järviryhmän kehityshistoria.Biografiskt lexikon för Finland 3. Republiken A–L (2011)

Hellaakoski toimi vakinaisena taide- ja kirjallisuusarvostelijana muun muassa Ajassa, Karjalan Aamulehdessä ja Iltalehdessä.

Hellaakosken elämänvaiheet muodostavat kolme jaksoa: vuosina 1916–1928 hän nousi Suomen runoilijoiden eturiviin ja väitteli tohtoriksi, vuosina 1928–1945 hän toimi maantieteilijänä ja vuodesta 1945 alkaen runoilijana.

Runoilija Runoilijanuran alku oli kivinen: Hellaakoski käytti vapaata runomittaa, sai julkaisuistaan pilkallistakin kritiikkiä. Samaan aikaan hän ponnisteli luonnontieteen opinnoissaan. Ensimmäiset runot kuvaavat elämän tarkoituksen etsimistä, mutta seuraavissa kokoelmissaan Hellaakoski löysi rakkaus- ja luontolyriikan sekä pyrkimyksen kauneuteen. Vuonna 1928 ilmestynyt Jääpeili oli aikansa modernein suomalainen runoteos. Sen rytmiikka on vaihteleva vaikkakin silloisia mitallisuuskaavoja rikkova. Saavutuksistaan huolimatta hän kuitenkin päätti siirtyä tieteen pariin.

Hellaakoski työskenteli luonnonhistorian ja maantieteen opettajana eri kouluissa. Vuodesta 1927 Hellaakoski toimi opettajana Helsingin suomalaisessa tyttölyseossa (vuodesta 1935 Tyttönormaalilyseo). Oppilailtaan hän sai lempinimen ”Koukku”. Hän oli myös Helsingin yliopiston dosentti. Hellaakoski harrasti maalausta ja oli perehtynyt taidehistoriaan. Ensimmäisellä Italian-matkallaan hän hämmästytti Italian ja taidehistorian tuntemuksellaan lankonsa Wäinö Aaltosen, joka oli käynyt lukuisia kertoja Italiassa.

On useita syitä siihen, miksi Hellaakoski vuonna 1945 palasi runouden pariin. Ensimmäinen oli sota ja sen aiheuttama syyllisyydentunne, toinen tarve oman kirjailijaminän täydentämiseen. Hän löysi runoihinsa uusia teemoja: uskonnollinen tilitys, luonnonkuvaus ja rakkaus. Hän pystyi myös ilmaisussaan löytämään sen suuruuden, jota oli 35 vuotta sitten tavoitellut. Runokokoelma Sarjoja koostuu erillisistä ja vaihtelevarytmisistä runoista, jotka kuitenkin muodostavat kokonaisuuden. Teoksen realistisissa ja tarkoissa havainnoissa välittyy eletyn hetken ainutkertaisuus yliajallista taustaa vasten.

Avioliitosta kansakoulunopettaja Lempi Alina Aaltosen kanssa syntyi kaksi lasta, Katri (s. 1925) ja Eero (1929–2019), josta tuli hermo- ja mielitauteihin erikoistunut lääkäriHellaakoski, Antti & Peltonen, Päivi: Ihmisten ja luonnon kuuntelija. Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat. 28.8.2019, s. B17. Artikkelin verkkoversio..

Hellaakoski on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.

Saimaan tutkimus Hellaakoski nimitti Saimaan Rokansaarta "jään puristamien harjapalteiden luvatuksi maaksi." 120-sivuiseen Suursaimaa-tutkimukseen hän mittasi nelisensataa rantaprofiilia Lappeenrannasta Iisalmeen, Mikkelistä Joensuuhun ulottuvalla alueella. Tutkimus kertoo isosta järvestä, joka edelsi Saimaata. Järvi kallistui etelään jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena ja mursi nykyisen laskujokensa Vuoksen.

Suursaimaa-tutkimusta tehdessä Hellaakoski oli kohdannut jälkiä, jotka eivät sopineet siihenastisiin tutkijoiden käsityksiin. Uutta työtä varten Aaro Hellaakoski majoittui kahtena kesänä Rokansaaressa. Hellaakosken tavoitteena oli tehdä tutkimus jääkauden loppuvaiheen vesistöhistoriasta, jota varten hän teki laajoja kenttätöitä Saimaalla, kesällä 1932. Lietvedellä hän mittasi kulkurikivien talvihypyn maailmanennätyksen: arviolta yli tonnin painoinen järkäle oli siirtynyt yli neljä metriä. Rokansaarelta hän kirjasi Suomen maantieteellisen seuran Fennia-sarjan tutkielmaan Jäänpuristuksesta Saimaan Lietvedellä talven 1931 aikana.

Vuonna 1934 Hellaakoski julkaisi teoksen Die Eisstauseen des Saimaa-Gebietes (suom. Saimaan alueen jääjärvet). Teoksessa on Saimaan rantojen profiilipiirroksia, jotka kuvaavat jääjärvien allekkaisia rantapintoja.

Teoksia Runoteoksia Runoja, 1916 Nimettömiä lauluja, 1918 Me kaksi, 1920 Elegiasta oodiin, 1921 Maininki ja vaahtopää, 1924 Jääpeili, 1928 (sis. runon Hauen laulu) Valitut runot, 1940 Vartiossa, 1943 Uusi runo, 1943 Huojuvat keulat, 1946 Hiljaisuus, 1949 Sarjoja, 1952 Huomenna seestyvää, 1953 Runot, 1953 Runot 1916-1928, 1997

Romaaneja ja novelleja Suljettujen ovien takana, 1923, ekspressionistinen romaani Iloinen yllätys, 1927, novellikokoelma

Tutkielmia ja esseitä T. K. Sallinen, 1921 Kuuntelua, 1950, esseitä. Niin kuin minä näin, 1959 (T. K. Sallisesta, Wäinö Aaltosesta ja kuvataiteesta) Runon historiaa. Johdannon kirjoittanut Kaarlo Marjanen. WSOY 1964. Die Eisstauseen des Saimaa-Gebietes (suom. Saimaan alueen jääjärvet). Fennia 59 ; N:o 4. Universität Helsinki 1934.

Tieteellisiä tutkimuksia Puulan järviryhmän kehityshistoria. (Väitöskirja) Fennia 51:2, 1928. Suursaimaa. (Maantieteellis-geologinen tutkimus) Fennia 43:4, 1922. Jäänpuristuksesta Saimaan Lietvedellä talven 1932 aikana. Fennia 3: 17-19, 1933.

Oppikirjoja

Palkintoja Aleksis Kiven palkinto 1946

Sävellyksiä runoihin Sävellyksiä Hellaakosken runoihin Hellaakosken runoja ovat säveltäneet muiden muassa Pekka Kostiainen, Tauno Marttinen, Einojuhani Rautavaara, Kari Rydman, Esa Pethman, Richard Järnefelt, Ilkka (Petri) Pettersson, Heikki Sarmanto, Alex Freeman, ja 500 kg lihaa.

Hellaakosken runoihin tehtyjen sävellysten levytyksiä Sarmanto, Heikki: Syksy ja muita lauluja. (Sisällys: Satakieli herää, Satakieli laulaa, Satakielen ahdistus, Surviaisten tanssi, Hauen laulu, Kesäyö, Laulu.) Hi-Hat 1976. Heikki Lund: Rakastaja, sävellys Ilkka Pettersson, sovitus Leo Gauriloff. EMI 1989 Lyra All Stars & Johanna Iivanainen: Satakieli CD. (Sisällys: Satakieli-sarja (1–10), Hauen laulu, Viatonten valssi ja Vieretyksin.) Lyra 2006. Suuri joukko muita levytyksiä

Tutkimuksia

Lähteet

Kupiainen, Unto: Aaro Hellaakoski: Ihminen ja runoilija. WSOY Porvoo 1953. Pieni tietosanakirja Tarkka, Pekka: Nuori Aaro. Hellaakosken tiede taide ja runous 1893-1928. Siltala 2022.

Viitteet

Aiheesta muualla

Aaro Hellaakoski Kirjasampo.fi-sivustolla Oulun kaupunginkirjasto: Pohjoista kirjallisuutta: Aaro Hellaakoski Runoja (1916) – (Gutenberg.org) Nimettömiä lauluja (1918) – (Gutenberg.org) Ylen Elävä arkisto – Aaro Hellaakoski: Hauen laulu

Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Suomalaiset taidekriitikot Luokka:Suomalaiset maantieteilijät Luokka:Suomalaiset opettajat Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Aleksis Kiven palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1893 syntyneet Luokka:Vuonna 1952 kuolleet