Alexandru Averescu (22. huhtikuuta 1859 Izmail, Moldavia – 3. lokakuuta 1938 Bukarest)Alexandru Averescu Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.5.2013. oli romanialainen marsalkka ja poliitikko. Hän sai kansallissankarin maineen toimiessaan komentajana ensimmäisessä maailmansodassa ja oli Romanian pääministerinä kolmesti vuosina 1918, 1920–1921 ja 1926–1927.
Ura sotilaana Averescu palveli ratsuväen sotilaana Romanian itsenäisyyssodassa vuosien 1877–1878 Venäjän–Turkin sodan aikana. Hän kävi sotilasakatemian Italian Torinossa, minkä jälkeen hänestä tuli esikuntaupseeri Romanian armeijassa.Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 398 Runeberg.org. Viitattu 6.3.2022. Vastanimitettynä sotaministerinä toiminut silloinen prikaatikenraali Averescu kukisti suuren talonpoikaiskapinan maalis–huhtikuussa 1907 käyttäen ankaria keinoja. Vuonna 1912 hänet ylennettiin divisioonakenraaliksi ja nimitettiin Romanian yleisesikunnan päällikköksi. Hän oli armeijan esikuntapäällikkönä vuoden 1913 toisen Balkanin sodan aikana ja johti sotilasoperaatioita Bulgariaa vastaan.
Averescu kannatti Romanian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan ympärysvaltojen puolelle. Romanian liityttyä sotaan elokuussa 1916 hän sai johdettavakseen ensin Romanian 2. armeijan, joka osallistui tappiolliseksi kääntyneeseen hyökkäykseen Itävalta-Unkaria vastaan Transylvaniassa. Averescu siirtyi pian komentamaan 3. armeijaa, joka vastasi Romanian etelärajan puolustuksesta Bulgarian hyökkäysten varalta. Syyskuusta 1916 alkaen hän johti eteläistä armeijaryhmää, joka kärsi tappion yhtyneille bulgarialais-turkkilaisille joukoille hyökätessään Tonavan yli Flămândassa. Averescu sai kuitenkin maineensa takaisin johtaessaan seuraavana vuonna Karpaateilla puolustustaisteluita hyökkääviä saksalaisia vastaan.Alexandru Averescu Firstworldwar.com. Viitattu 28.12.2013. Hänen johtamansa armeija saavutti vuonna 1917 merkittävän torjuntavoiton saksalaisista Mărăștin taistelussa, mikä toi hänelle Romaniassa sankarin maineen.
Ura poliitikkona Kun yksin vihollisten ympröimäksi jäänyt Romania valmistautui irtautumaan sodasta, nimitti kuningas Ferdinand I Averescun pääministeriksi Ion I. C. Brătianun tilalle 9. helmikuuta 1918. Averescun johdolla Romania hyväksyi 5. maaliskuuta Bufteassa allekirjoitetun välirauhansopimuksen keskusvaltojen kanssa. Hän joutui eroamaan pääministerin tehtävästä pian tämän jälkeen Ferdinand I:n vaatimuksesta, sillä kuningas ei ollut tyytyväinen rauhanehtoihin. Averescu oli siten syrjässä, kun lopullinen Bukarestin rauhansopimus solmittiin toukokuussa 1918.
Politiikkaan siirtynyt Averescu perusti uuden Kansanpuolueen (alkuaan Kansan liitto, Liga Poporului). Hän oli vuonna 1919 lyhyesti Romanian sisäministerinä. Averescu palasi pääministeriksi maaliskuussa 1920, ja hänen hallituksensa ryhtyi toteuttamaan odotettua maareformia, tosin laimennetussa muodossa. Hänen puolueensa menestyi vuoden 1920 vaaleissa. Averescun toinen pääministerikausi päättyi joulukuussa 1921, mutta hän palasi vielä kolmannen kerran pääministeriksi maaliskuussa 1926. Hän pyrki huonolla menestyksellä vähentämään Romanian politiikkaa hallinneen Kansallisliberaalin puolueen valtaa, ja hänen sisäpolitiikkansa oli enimmäkseen konservatiivista ja autoritaarista. Averescun kolmas hallitus kaatui vuonna 1927, kun paljastui että hän oli käynyt salaa neuvotteluja kruununperimysoikeutensa menettäneen prinssi Karolin kanssa.
Averescu ylennettiin vuonna 1930 marsalkaksi. Kuninkaaksi nimellä Kaarle II tullut entinen prinssi Karol nimitti hänet vuonna 1937 kuninkaallisen neuvoston jäseneksi. Averescu kuoli seuraavana vuonna.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Romanian pääministerit Luokka:Romanian marsalkat Luokka:Vuonna 1859 syntyneet Luokka:Vuonna 1938 kuolleet