Elämä janottaa on Lapinlahden Lintujen viides studioalbumi. Se julkaistiin toukokuussa 1989. Riisutulla kokoonpanolla äänitetty albumi oli ensimmäinen, jonka yhtye teki ilman pianisti Ari ”Arvid” Kettusta. Albumilla ei ollut kitaristia, mitä yhtyeen kosketinsoittaja ja pääasiallinen säveltäjä Pekka Hedkrok piti myöhemmin virheenä. Vierailevana muusikkona albumilla esiintyi basisti Yrjänä Sauros.
Albumin tunnetuimpia kappaleita ovat singlejulkaisut ”Älä pure mun ananasta”, ”Se ei käy” ja ”Elämä janottaa” sekä Tapio Liinojan sanoittama ja laulama melankolinen popkappale ”Aino kirjoittaa”. Musiikillisesti albumi on monipuolinen ja sisältää sekä pop-, rock- että huumorikappaleita. Ari Kettusen säveltämä ”Paarma-tango” on sekoitus lastenlaulua ja tangoa. Kappaletta oli soitettu jo 1980-luvun alkupuoliskon konserteissa, ja Kettunen oli sen äänitystilanteessa paikalla vaikkei soittanutkaan mitään soitinta.
Elämä janottaa julkaistiin pian Seitsemän kuolemansyntiä -televisiosarjan ensiesityksen jälkeen. Sarjassa oli esitetty viidestä albumin kappaleesta musiikkivideot, ja televisioesiintymisten myötä yhtye nousi suosionsa huipulle. Elämä janottaa menestyi kaupallisesti hyvin ja toi yhtyeelle sen ensimmäisen kultalevyn. Jäsenet olivat kuitenkin tyytymättömiä kiireisellä aikataululla äänitettyyn albumiin ja epätasaiseen kappalemateriaaliin. Mikko Kivisen mielestä kappaleita olisi pitänyt harjoitella huolellisemmin ja soittaa konserteissa ennen äänittämistä, jolloin niiden sovitukset olisi saatu viimeisteltyä.
Albumin vaiheet
Tausta
Rock-musiikkia ja teatteria yhdistellyt ryhmä Lapinlahden Linnut julkaisi vuosina 1985–1988 useita albumeja, jotka nousivat Suomen virallisen listan kärkisijoille. Yle TV1 esitti syystalvella 1988 yhtyeen tekemää TV-sarjaa Seitsemän kuolemansyntiä, josta tuli suosittu sekä yleisön että kriitikkojen parissa.Rossi 2023, s. 170. Sarja tarjosi samalla mainosta yhtyeen seuraavalle albumille, jonka monista kappaleista oli jo esitetty musiikkivideot televisiossa.Rossi 2023, s. 178.
Tuotanto
Elämä janottaa äänitettiin riisutulla kokoonpanolla.Rossi 2023, s. 178–179. Yhtyeen aiemmilla levytyksillä oli esiintynyt lukuisia sessiomuusikoita,Rossi 2023, s. 87, 110–111, 126, 143. mutta nyt ainoa vierailija oli basisti Yrjänä Sauros. Perustajajäsen Ari ”Arvid” Kettunen oli jättänyt Lapinlahden Linnut loppukeväästä 1988,Rossi 2023, s. 148–151. minkä jälkeen yhtyeessä oli soittanut useita vaihtuvia sessiomuusikoita. Sauros soitti yhtyeessä loppusyksystä 1988 loppukevääseen 1989.Rossi 2023, s. 154–155. Edeltäjäänsä Pekka Pohjolaan verrattuna Sauroksen soitto oli hillitympää. Kitaristia albumilla ei ollut lainkaan.
Elämä janottaa äänitettiin Finnvox-studiolla.Rossi 2023, s. 179–180. Lapinlahden Lintujen edellisten albumien tapaan tuottajana toimi Pedro Hietanen.Rossi 2023, s. 88–89, 110, 126, 147, 179. Mikko Kivinen oli tyytymätön Hietasen painotuksiin. Pekka Hedkrokin kosketinsoitinsoundeja hiottiin pitkään ja huolella, mutta lauluraidat äänitettiin muutamalla otolla.Rossi 2023, s. 179. Albumeja äänitettiin nopealla aikataululla muun työskentelyn lomassa, joten kappaleet tehtiin kiireessä eikä niitä ehditty harjoitella kunnolla tai esittää konserteissa ennen levyttämistä.Rossi 2023, s. 181. Hietasen mukaan Hedkrokin syntetisaattori oli Lapinlahden Lintujen musiikille niin keskeinen, ettei sen suhteen ollut varaa huolimattomuuteen. Laulujen kohdalla oli Hietasen mielestä hyväksyttävä se, ettei täydellistä suoritusta saataisi äänitettyä ja useista otoista oli valittava paras.Rossi 2023, s. 179–180.
Seitsemässä kuolemansynnissä esitetyt kappaleet merkittiin koko yhtyeen yhdessä säveltämiksi, sanoittamiksi ja sovittamiksi. Päätös perustui siihen, että myös sarjan käsikirjoituspalkkiot jaettiin kaikkien kesken tasan. Lapinlahden Lintujen pääasiallinen säveltäjä Pekka Hedkrok piti tätä kohtuuttomana, ja myöhemmillä albumeilla kappaleet merkittiin vain tekijöidensä nimiin. Riidasta jäi pysyvää katkeruutta, vaikka erimielisyydet saatiinkin soviteltua.Rossi 2023, s. 163–164.
Julkaisu
Elämä janottaa ilmestyi toukokuussa 1989. Se julkaistiin LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina Parlophone-levymerkillä. Singleinä julkaistiin albumiraidat ”Älä pure mun ananasta”, ”Elämä janottaa” ja ”Se ei käy”.Rossi 2023, s. 384.
Kuvaus albumista
Kansikuva
Markku Toikan piirtämä kansikuva esittää juopuneesti hoipertelevaa lintua. Toikan piirros syrjäytti Matti Jaarasen tekemän kunnianhimoisemman kansikuvan. Jaaranen loukkaantui tästä, sillä hän oli ammattilaistasoinen piirtäjä ja Lapinlahden Lintujen kannet olivat yleensä hänen vastuullaan. Muut jäsenet pitivät Toikan kannesta nimenomaan sen yksinkertaisuuden vuoksi.
A-puoli
”Tuoli kaatuu” kertoo uskottomasta miehestä, jonka vastuuton elämä johtaa sekä parisuhteen että omaisuuden menettämiseen. Hän yrittää tehdä parannuksen lopettamalla juomisen ja televisionkatselun mutta päätyy lopulta mielisairaalaan.Järvelä 2012, s. 22. Kappaleen sanoittivat Heikki ”Hiski” Salomaa ja Timo Eränkö, ja sen lauloi Salomaa.
Tapio Liinojan sanoittama ”Aino kirjoittaa” on surumielinen popkappale, joka yhtyeelle poikkeuksellisesti kertoo naishahmosta. Päähenkilö Aino on kaupunkikulttuurista kirjoittava City-lehden toimittaja, joka jää tärkeilevien miesten yhteisössä ulkopuoliseksi. Kappaleessa satirisoidaan 1980-luvun lopun juppeja, kun pienen ja syrjäisen Helsingin älyköt yrittivät jäljitellä suurkaupunkien yöelämää. Kappale lienee myös ensimmäinen suomenkielinen laulu, jossa kuvaillaan miesselittämistä. Harrastaessaan seksiä New Yorkissa matkustelleen miehen kanssa Aino osaa miettiä vain sitä, voiko hametta käyttää myös sateella.Lyytinen 2003, s. 119. Hahmon esikuvana oli Ilta-Sanomien toimittaja Taina Schakir, jonka kanssa Liinoja ”pyöri jonkin verran eri tilaisuuksissa”.Rossi 2023, s. 180. Liinoja kertoo pitäneensä ”urbaania citykulttuuria – – sietämättömän naurettavana ja koketeeraavana vailla mitään järjellistä pohjaa”.
”Se ei käy” on Erängön ja Salomaan sanoittama kappale, jonka kertojahahmo haluaisi tehdä tyttöystävänsä onnelliseksi. Miehen ylipainoisuuden, köyhyyden, orpouden ja seksuaalisen kyvyttömyyden vuoksi suunnitelmat kariutuvat kerta toisensa jälkeen. Kertosäkeessä mieskuoro pilkkaa kertojahahmoa, joka lopulta alkaa vihaisena huutaa kuorolle takaisin.Järvinen 2012, s. 16, 18, 64, 66, 71, 76. Yhtyeen aiemman hittikappaleen ”Lipputangon nuppi” tapaan ”Se ei käy” sekoittaa laulua ja puhetta, ja kappaleen lopulla kuullaan pitkä monologi. Kappale on yksi albumin suosituimmista, mutta Mikko Kivinen oli laulusuoritukseensa tyytymätön ja koki tulkintansa kypsyneen vasta konserteissa. Pedro Hietanen sen sijaan piti Kivisen suoritusta täydellisenä.Rossi 2023, s. 179–180.
”Sen yön muistan” on Mikko Kivisen sanoittama ja Markku Toikan laulama kappale. Se kertoo yhden illan seksisuhteesta, jota mies seuraavana päivänä katuu. Yrjänä Sauros säestää kappaletta bongorummuilla.
Ari Kettusen säveltämä ”Paarma-tango” oli vanha kappale, jota yhtye esitti jo Kaivopihan katusoittokonserteissaan vuosina 1983–1984.Lyytinen 2003, s. 119; Rossi 2023, s. 180. Kettunen kutsuttiin studioon seuraamaan äänityksiä, ja tämän kehotuksesta Eränkö lauloi kappaleen liioitellen, jolloin Korkeasaaren eläimiä luetteloiva kappale alkoi muistuttaa lastenlaulua. Sävellys on perinteikäs tango.
”Hip hop” oli Seitsemän kuolemansyntiä -televisiosarjan lopputekstien taustamusiikki. Hedkrok piti sen levyttämistä virheenä: ”Se on – – pelkkä vitsi, ja huono vitsi lisäksi, jossa ei ollut mitään järkeä, jos minulta kysytään.” Hedkrokin mukaan albumille olisi ollut tarjolla paljon parempiakin kappaleita.
B-puoli
”Elämä janottaa” alkaa rytmikkäästi kilisevän kaljakorin äänellä. Pullot saatiin Finnvoxin kahviosta, ja myöhemmin koria käytettiin myös konserteissa, missä se esiteltiin yhtyeen ”ensimmäiseksi soittimeksi”. Rumpali Hannu Lemola soitti koria albumin äänityksissä, mutta konserteissa sitä ravistivat Jaaranen ja Eränkö. Erängön sanoitus kertoo krapulaisesta turhautumisesta sekä yksinäisen miehen himoista ja haluista. Sävellys perustuu Hedkrokin soittamalle pianokuviolle.Rossi 2023, s. 180–181. Hedkrok oli sovitukseen tyytymätön: ”Nimikappaleen levyversio on luvattoman heikko, liian hidas ja ponneton. Sen on huomannut kun on siitäkin hyviä liveversioita tehty.”
”Älä pure mun ananasta” on Erängön sanoittama ja laulama kappale, jota Timo Rossi kuvailee Lapinlahden Linnut -kirjassaan (2023) ”kaksimieliseksi rokkaukseksi”.
”Katselen urheilua” on pianoballadi, jossa Toikka laulaa flegmaattisella äänellä penkkiurheilusta. Toikka on kertonut ihailevansa ”Pekun sävellystä, joka tukee kappaleen pysähtyneisyyden ideaa oivaltavasti”. Hedkrok oli vastavuoroisesti tyytyväinen Toikan tulkitsemaan ”neurootikon rooliin”. Toikka myös sanoitti kappaleen, vaikka se merkittiinkin koko yhtyeen nimiin.
”Pentti polttaa taloja” on Hedkrokin laulama kappale nuoresta miehestä, joka ei ole kiinnostunut tytöistä tai ikätoveriensa harrastuksista vaan käyttää aikansa tulella leikkimiseen. Timo Rossi tulkitsee Pentin pakenevan ahdistavaa maskuliinisuutta ja seksuaalisuuteen liittyvää valtataistelua, jonka ”musta maailma” vaanii miestä.Järvelä 2012, s. 73. Seitsemässä kuolemansynnissä esitetyssä musiikkivideossa kappaleen lauloi Hedkrokin sijaan Kivinen. Kivisen jätettyä yhtyeen kappaletta esitti konserteissa Ari Wahlsten.
Päätösraita ”Vastavirtaan” on laulettu lähes kokonaan kuorona, mutta viimeisessä säkeistössä Hedkrok laulaa yksin. Kertojahahmo ei enää jaksa vastustaa maailmaa ja alistuu virran vietäväksi, mutta haave vastavirtaan uimisesta jää elämään.Järvelä 2012, s. 17–18.
Vastaanotto
Elämä janottaa menestyi erittäin hyvin. Myyntiluvut ylittivät 40 000 kappaletta, mikä toi yhtyeelle sen ensimmäisen kultalevyn. Timo Pennasen Sisältää hitin -listauksen perusteella Elämä janottaa oli Suomen myydyimpien studioalbumien joukossa 21 viikkoa ja oli parhaimmillaan sijalla 3. Myös singlet saivat paljon radiosoittoa, ja ”Älä pure mun ananasta” on listamenestyksellä mitattuna Lapinlahden Lintujen uran suosituin kappale.
Yhtyeen jäsenet ovat olleet albumiin tyytymättömiä. Kivisen mielestä sillä korostuivat Lapinlahden Lintujen muitakin levytyksiä koskeneet ongelmat eikä se tavoittanut ”sitä raivopäistä riehakkuutta, joka meillä oli lavalla”. Hedkrokin mielestä Elämä janottaa jäi edellistä albumia heikommaksi kokonaisuudeksi, jolla oli useita epäonnistuneita kappaleita, ja moni sävellys ”päätyi levylle typistettynä versiona”. Kitaristin puuttuminen oli Hedkrokin mukaan paha virhe.
Vuonna 2006 ilmestyneen Lintuinfluenssa Vol.1 -kokoelman arvostelussa kriitikko Ari-Pekka Kankaanpää kehui ”Elämä janottaa” ja ”Se ei käy” -kappaleita ”huumoribiisien legendoiksi”. ”’Älä pure mun ananaksen’ puolivälin häröily musiikkitaustassa tuo ovelaa lisää biisiin.”
Soundin Niko Peltonen nostaa albumin parhaaksi kappaleeksi ”Aino kirjoittaa”, jonka ”melodinen ja melankolinen yleispop vihjaa jopa mahdollisuuteen, että Linnut olisi voinut olla Suomen The Housemartins tai The Beautiful South”. Hän pitää sanoitusta ”sikäli oppikirjanmukaisena, että siinä on ensinnäkin tarkkaan määritelty tapahtumaympäristö, johon sitten sijoitetaan harvoilla piirroilla kokonaiseksi luonnosteltu päähenkilö”.
Julkaisun jälkeen
Yhtye juhlisti uutta albumiaan Vanhalla ylioppilastalolla 12. toukokuuta 1989 järjestetyssä tapahtumassa, jonka nimi oli Dali-ilta. Lapinlahden Lintujen lisäksi tapahtumassa esiintyivät Sielun Veljet ja Tuomari Nurmio.